Lenkillä pururadalla.

Ihana ilta-auringon lasku, ylitse tulviva oja ja vielä melko karun näköinen metsä.

Meidän nurkkien ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet bongattu vasta reilu viikko sitten. Nyt jo tontin reunat sinisenään ja keltaisenaan kyseisiä kukkia!

Hyvähän se on tässä vaiheessa kevättä laittaa pari viime syksyn kuvaa. Ensimmäisessä on lumiräntäsadetta ja toisessa ensilumi maassa.

Olen koko tämän pirullisen talven ollut vaan neljän seinän sisässä ja odottanut koska lumi ja kylmä lähtee... nyt alan taas vähän herätä tähän elämään.

Lauantai ehtoona oli näin kauniin punainen taivas tampereen suunnalla. Oli pakko ikuistaa kun sattui kamerakin olemaan veskassa.

Löysin reilu viikko sitten lähimetsästä jättimäisen keltarouskun joka oli vielä jopa ihan kelpo käytettäväksikin. Keltarousku muuttuu poiminnan jälkeen väriltään hieman violetiksi.

Toisessa kuvassa on valtavan kokoinen kanttarelli joka myöskin aivan virheettömässä kuosissa!

Mustaa torvisientä löysin myös eilen metsästä. Sitä on mielestäni todella vaikea erottaa maastosta kuten kuvakin kertoo. Näyttävät aivan kuolleilta lehdiltä.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on samettitatti. Lakin alapuoli on päällystetty ruskealla samettikerroksella. Näitä on paljon kankailla mutta usein madonsyömiä. Oikealla on kangasrouskuja joita yritin eilen kerätä muiden suolasienien joukkoon jouluksi. Niiden aika alkaa olemaan jo ohitse mutta alkusyksystä näitä oli kaikki paikat väärällään. Parhaimpia ovat pienet nuppulat jotka voi vaan käsin naksauttaa koppaan mukaan.

Haperot on olleet mielestäni tänä vuonna oikein kauniita ja hyväkuntoisia. Näissä punaisissa haperoissa menen ilman sienikirjaa sekaisin että oliko nyt kyseessä silli,-viini,- vai punahapero.

Eilisessä metsässä oli silmänkantamattomiin isoja papinmustikoita.

Peuran (ko?) papanoita ?

Keskeltä synkkää metsää minä löysin isohkon puun jonka juurelle oli kaivettu lasipullo jonka korkkiin oli tehty reikiä. Ensimmäisenä tuli mieleen että pulloon haluttiin kenties kerätä jotain (?) vai olikohan siellä JO jotain, minä kun en uskaltanut sitä alkaa ylös tuolta tonkimaan.

Tämä oli kyllä niin oudon ja hauskannäköinen puu etten ole ennen törmännyt. Keskellä metsää löytyi myös useita linnunpönttöjä asennettuina.

Vieläkin jaksan hehkuttaa kuinka mahottoman puhtaita kääpiä eilen sain. Tänään ne sitten perkasin ja laitoin pakkaseen odottamaan ruuaksi valmistusta.

Lampaankääpä on helppo putsattava näin siistinä. Rupsuttelee vain lakin päältä "kuoren" pois ja myös lakin alta ensimmäisen kerroksen. Sitten vain paloina pannulle tahi kokonaisena sienenä jolloin käävästä tulee ikäänkuin pihvi.

Tässäkin vaiheessa huomaa vielä hyvin onko koriin eksynyt vahingossa typäskääpää, sillä kuorittaessa sieni kellertyy aivan selkeästi kun taasen typäskääpä rusehtuu. Pannulla käynnin jälkeen lampaankääpä on kauniin voinkeltainen.